Desucon Frostbiten kolmas kierros erosi K-18 -ikärajallaan niin aiemmista Frostbiteistä, Desuconeista kuin mistään suomalaisista suuren yleisön animetapahtumista.
En pitänyt viime kesän Desuconista niin paljon kuin olisin voinut: vaikka tapahtuma itsessään olikin todella hyvin järjestetty kuten yleensäkin, tapahtuman kävijät tuntuivat olevan väärät. Luennot ja kunniavierasohjelma ei kiinnostanut kävijöitä vaan salit olivat suurimman osan ajasta tyhjinä ja täyttyivät vain, jos ohjelmakuvauksessa oli mainittu Muumit, Pokemon tai tissit. Esitin tuolloin kokemukseni julki Aniki-palautteessani ja keskustelun edetessä selvisi, etten ollut ainoa, joka oli huomannut saman.
Koska Frostbite on aina ollut kokeilevamman tapahtuman roolissa, heti pääjärjestäjävalintansa jälkeen Jussi päättikin kääntää Frostin aiemman kohderyhmäajattelun (entrylevel-tapahtuma nuoremmille harrastajille) 180 astetta ympäri ja Frostille lyötiin K18-ikäraja.
Toimiko muutos?
Kyllä se taisi. Siinä missä liput aiemmin myivät loppuun muutamassa päivässä, Frostissa niitä jäi myytäväksi ovelta asti, ilmeisesti pitkin koko viikonlopun kun en ainakaan missään vaiheessa kuullut loppuunmyynnistä. Taloudellisesti veto ei siis ollut millään tapaa kannattava, mutta on ollut mukava huomata ettei Desuconin viestinnässä missään vaiheessa olla harmiteltu sitä, miten viimeiset fygyt jäivät nyt saamatta eikä talousvastaava päässyt Bahamalle vaan joutui vääntämään päiväduuniaan coniviikonlopunkin ajan.
Järkevöittyneen lipunmyyntitahdin lisäksi tapahtuman anti tuntui myös löytäneen yleisönsä: luennoilla oli niin täyttä että väkeä jouduttiin paloturvallisuusrajojen paukkuessa säännöllisesti poistamaan saleista, animehuoneen piirretyistä nautittiin ja kunniavieraillekin kaiketi riitti yleisöä – itse jätin KV-ohjelman väliin kun ääninäyttelijät alkaa mielestäni olla vähän nähty.
Kunniavieraiden lisäksi cosplaykisa jäi väliin kun oma paneeliesiintyminen oli sen kanssa päällekkäin. Vaan eipä noita cosplayohjelmia yleensä tule muutenkaan varsinaisesti priorisoitua vaan moni muu tekeminen coneissa kyllä vetää niiden edelle. Valokuvausta tapani mukaan yritin, mutta valoisan Yukiconin jälkeen muuten tapahtumapaikkana erinomaisella Sibbellä kuvaaminen aiheutti lähinnä turhautumista kun iltaisin Metsähallissa oli päällä vain himmeä tunnelmavalaistus ja itselläni oli mukana vain valovoimaisimmillaan f/2.8 -laseja. Lauantaiaamuna koitinkin kierrellä hotellin vierestä löytyneitä valokuvauskauppoja jos olisi löytynyt halvalla 50mm f/1.8 iltahämäriin avuksi, mutta tällä kertaa tuli tyhjä arpa. Kokemus sinällään oli melkein koominen: marssin kauppakeskus Triosta löytyneeseen valokuvakauppaan ja kysyin, löytyisikö hyllystä huokeaa valovoimaista kiinteää Canoniin niin tiskin takaa ukko alkoi selittämään, miten Tamronin 18-270 f/3.5-6.3 -supersuttuzoomi on heidän myydyin putkensa.. Salamastakin paukutin akut lähes tyhjiksi jo lauantaiaamupäivään mennessä, mutta infosta onneksi sai lisää paristoja kun kaupat olivat jo menneet kiinni, suurkiitokset conille hyvästä varautumisesta! Tällä kertaa päätin priorisoida blogausta valokuvien käsittelyyn, mutta niitä ilmestyy Flickr-tililleni tässä lähipäivinä.
Ohjelmakartta oli etukäteen tarkasteltuna tuttua Desuconia: joka päivälle löytyi jotain kiinnostavaa, kenties useampiakin aiheita päällekkäin, mutta epätoivoa minkään päällekkäisyyksien johdosta ei tarvinnut kokea. Minun olisi itsenikin pitänyt pitää tapahtumassa luento seksistä ja seksuaalisuudesta hentaisarjojen ulkopuolella, mutta kun syksyllä aloitin ensimmäistä kertaa kertaa elämässäni vakituisen päivätyön niin en oikein ollut osannut arvioida miten vähän sellainen jättää luovaa vapaa-aikaa coniohjelman tekemiseen. Toivottavasti kesäksi ehtisi vähän paremmin, joko tuosta aiheesta tai sitten Osamu Tezukan työstä. Pian varmaan pitäisi päättää kummasta koska tekeminen täytyy aloittaa varhain, varsinkin kun nyt Frostissa tuli nähtyä niin hienoja luentoja sekä asiasisällöltään että tekniseltä toteutukseltaan että eihän sitä yhtään huonompaa kehtaa itse pitää.
Vaikka kolmipäiväisyys ei olekaan mikään uusi muutos, en ole vielä täysin sinut sen kanssa: hotelli on conittamisessa ainakin itselläni se kaikkein suurin kulu ja kolmipäiväisissä tapahtumissa se tuplaantuu. Toisaalta perjantailla ei ainakaan tällä kertaa ollut mitään isoja ohjelmanumeroita, joten sen missaaminenkaan ei olisi maailmanloppu, mutta niille jotka jaksavat vaivautua paikalle tarjotaan esimakua tapahtumasta, eli kivempi kyllä näin päin.
Itse pääsin perjantaina paikalle vasta hieman tapahtuman aukeamisen jälkeen koska töissä piti käydä ja tällä kertaa olin julkisilla kulkuvälineillä liikenteessä. Kerkesin kuitenkin katsoa kaksi ohjelmaa. Jan Sarresin Initial D-ohjelma oli hauskaa alkusoittoa tapahtumalle ja toki koin aiheen varsin henkilökohtaisesti, koska olen intohimoinen autoharrastaja ja Initial D taas oli se piirretty, joka herätti oman animekipinäni. Sisällöllisesti luento oli aika köykäinen: sarja, kuskit ja autot käytiin läpi ja mietittiin vähän miten jutut oikein tosielämässä toimisivat vai toimisivatko ollenkaan. Toisaalta ohjelmakuvauksessakaan ei oltu mitään megaburgeria luvattu ja miten sellaista tästä aiheesta edes kehittäisi, joten pidin kuulemastani. Sori kun tuli huudeltua, mut VTEC vaan on paras.
http://instagram.com/p/kZ_Vq5gcPT/
Initial D pähkinänkuoressa.
Perjantain toinen luento oli Petteri Uusitalon digianimaatiotekniikoista kertonut. Asiasisältö oli itselleni pitkälti tuttua kun luennon lähdemateriaalina oli käytetty suurta määrää keskusteluja ja pohdintaa jossa olen itsekin ollut osallisena, mutta toteutus ja jäsentely oli toimivaa, luento eteni loogisesti ja esimerkit olivat todella hyvin valittuja. Koska lauantaina oli luvassa perinteeksi muodostunut myöhäisillan hahmontunnistusvisa, perjantai päättyi jo hyvissä ajoin, heti Petterin luennon jälkeen.
Lauantaiaamuna en kerennyt katsomaan Ada Aaltosen ja Loviisa Raussin luentoa hahmokemioista mikä vähän harmitti koska aihe vaikuttaa kiinnostavalta ja puhujat ainakin ensiluentonsa perusteella lupaavilta. Tykkään itse hirmu paljon ikuisen konfliktin höystämistä toisiinsa sidotuista ihmiskohtaloista kuten vaikka Berserkistä Guts ja Griffith tai Black Jackin nimihahmo ja eutanasialääkäri Kiriko, ja toisaalta vaikka kaikkien lempparin Avaruushessujen veljessuhdekin on jotain varsin kiinnostavaa. Ehkäpä tämän voisi katsoa videolta sitten joskus. Nukkelimiitti paikkasi, ja sen jälkeen päädyin hetkeksi katsomaan Perttu Murton luentoa Anime elämäntapana, mutta en saanut istumapaikkaa ja jouduin järjestyksenvalvojien uloshäätämäksi. Siinä vartissa minkä kerkesin ohjelmaa kuuntelemaan, se ei oikein ollut kerennyt pääsemään alkuun: luennolla oli lähinnä käsitelty mitä luennon aikana ei tulla käsittelemään. Tiedä sitten mihin suuntaan kehittyi kun luento pääsi kunnolla alkuun!
Niinikään pikavisiitiksi jäi Taneli Vatasen fansubbausluento, mutta se mitä kerkesin kuunnella oli hyvin esitettyä. Tykkään tosi paljon kun coniin saadaan puhumaan fansubeista sellainen henkilö, joka on ihan oikesti tehnyt niitä pitkän aikaa ja on hyvä siinä, kun ei tämän harrastuksen parissa kuitenkaan liikaa vastaavanlaisia asiantuntijoita ole. Aihepiiristä tulikin sitten jatkettua kaatajaisten puolella, joista voisi sivujuonteena sanoa tässä kohtaa, että ratkaisu järjestää kaatajaiset Sibeliustalolla jonkin erillisen (hyvin todennäköisesti ahtaamman!) vuokratilan sijaan oli erinomainen. Jatkossakin sibbellä niin lupaan että jään joka kerta.
Mutta jos vielä takaisin lauantaihin. Daizin jälkeen vuorossa oli oma paneeliesiintyminen, jossa Mikko Lammin johdattamana keskustelimme Maaret Stepanoffin, Timo Korisevan ja Antti Myyrän kanssa animeharrastuksen alusta ja kehittymisestä. En yhtään tiedä miltä jutustelu kuulosti yleisöön, mutta itselläni ainakin oli hauskaa ja aihe toisaalta oli sellainen, että siihen varmasti on jokaisella jotain sanottavaa joten keskustelua myös yleisön kanssa olisi voinut käydä enemmänkin. Saa huudella sitten vaikka blogikommenteissa niin jatketaan siitä, mihin jäätiin!
Paneelista suuntasin Maija Lehtolan vaihtoehtomanga-luennolle. Olen nyt viimeiset puolisentoista vuotta animen sijaan kuluttanut enemmän mangaa, ja kuulemma koko luennon ideakin lähinnä oli lähtenyt omasta viimevuotisesta möläytyksestäni kun olin omalla animea ja mangaa ilmaisumuotoina vertailevalla luennollani julistanut että eihän sitä taidemangaa edes ole juurikaan olemassa. Eihän asia tietenkään näin ole, mutta vastavirran (tosi hauska sana valtavirran vastakohdaksi!) sarjoihin tulee törmättyä tosi harvoin eikä niitä ole ihan hirveästi käännettykään. Maija valotti hyvin vaihtoehtomangan syntyä gekiga-liikkeestä nykypäivään mikä oli itselleni Tezukan vaiheita lukuunottamatta uutta asiaa, mutta sarjasuositukset menivät omalta osaltani vähän hutiin. Muutamiin olin itse jo ehtinyt tutustua kun tein tutkimusta omaan luentooni (..enkä oikein tykännyt :D) ja suurin osa taas oli turhan BL-painotteista omaan makuuni. Koska luentoa oli tosi kiva kuunnella, niin voisin poimia suosituksista tarkempaan tutustumiseen Asumiko Nakamuran Utsubora-sarjan – kiinnostus heräsi jo Maijan Anime-lehtiarvostelun myötä joten josko tällä kertaa ihan oikeasti lukisikin sen.
Lauantain viimeiseksi luento-ohjelmaksi jäi henkilökohtaisesti Valtteri Strömsholmilta tilaamani ”Miten animea tehdään”. Olin ihmetellyt ääneen useampaan otteeseen sitä, miten animen tekijälistoja selaamalla on hirveän vaikea saada selvää, mitä ne tyypit ihan oikeasti tekevät kun tittelin perusteella ei oikein pysty päättelemään yhtään mitään. Suurin osa Valtterin aikaisemmistakin luennoista olivat vähintään sivunneet aihetta, ja tällä kertaa raakatimantti oli hioutunut käytännössä täydelliseksi. Luento eteni todella hyvin jäsennellysti, vastasi oikeastaan ihan jokaiseen kysymykseen mikä minulla oli ollut, slaidit olivat tajuttoman hienot, paperia lensi kaaressa ja Valtteri esiintyi tosi itsevarmasti. Kaikkein hienointa Valtterin luennossa kuitenkin oli se, miten coniohjelmasta yleensä poikkeavasti siinä ei esitetty subjektiivista tulkintaa ja mielipiteitä, vaan otettiin selvää ja kerrottiin faktat ihmisiä kiinnostavasta asiasta, josta yleensä ei kuitenkaan tiedetä paljoa. Pitäsköhän tollasen ylistyksen jälkeen pistää #nohomo? Emmä varmaan pistä.
Lauantai-illan päätteeksi päädyin kuitenkin osallistumaan myöhäisillan hahmovisaan vaikka vähän olinkin pelännyt tämänkertaisten visauttajien animemakua. Spontaani tiimi koostui itseni lisäksi Jounista ja Annasta, johon tutustuin aiemmin lauantaina Kotipizzassa jonottaessa 😀 Kysymysten vaikeustaso oli ihan ok, powerpointsysteemi missä vastaukset sai klikattua auki todella hieno ja tiukka aikaraja miettimiselle ohjelman keston kannalta erinomainen ajatus. Pistesäännöt vaan harmiksi kehittyivät vielä ohjelman aikana, mutta puolessavälissä päätetty pöytä kerrallaan kilpahuitomisen sijaan tuntui aika toimivalta. Kiva oli taas kisata ja onnittelut voittajille! Formaatti hioutuu aina vuosittain, mutta teknisen hienosäädön sijaan animevisan suurin ongelma on uhkaava rinkirunkkuuntuminen: samat naamat pitävät kisan ja osallistuvat siihen joka vuosi, joten käyköhän touhu yleisölle jossain vaiheessa tylsäksi? Uutta verta olisi kiva saada vähintään kisaajien joukkoon, joten vilkaiskaa kaikki niitä esikarsintakysymyksiä – ne on ihan tarkoituksella tehty hävyttömän vaikeiksi.
Visa päättyi tällä kertaa ilahduttavan aikaisin, jo yhdeltä yöllä, joten lauantain ja sunnuntainkin välillä ehti nukkumaan jonkun verran. Conisunnuntait tapaavat aina jäämään hieman nysäpäiviksi, ja nyt Frostissakin kävin katsomassa vain yhden ohjelman, Nuppu Eskelisen taikatyttöluennon. Tämäkin luento oli rakenteeltaan todella hyvä ja slaidit olivat visuaalisesti huipputyylikkäät. Ihan hirveästi en kuitenkaan kokenut oppineeni uutta luennolla vaikken taikatyttösarjoihin olekaan juuri tutustunut, mutta ehkä tämä kertoo vaan eniten taikatyttögenren yksinkertaisuudesta. Olisi ollut kiva lähteä jatkoille keskustelupiiriin, mutta tuli jotain juoksua välissä enkä sitten enää mahtunutkaan mukaan. Lähinnä luennolta jäi hassu ajatus siitä, että vaikka Gantz ja Bokurano periaatteessa toimii ihan samalla tavalla kuin nuo korkeamman kärsimystason taikatyttösarjat, päähenkilöiden sukupuolijakauma vaan on vähän erilainen. Ja hävettää omat ”ota eka kuva googlen kuvahausta, länttää keskelle sivua”-slaidit.
Vaikka joka kerta vannon, etten enää ikinä menisi yhdenkään conin päättäjäisistä, jotenkin taas tälläkin kertaa löysin itseni sieltä. Tällä kertaa luvassa onneksi ei ollut jrock-konsertteja tai larppiteatteria vaan päättäjäiset pysyivät aika lyhkäisinä ja asiassa: muutamien kilpailujen palkinnot jaettiin, kunniavieraat lähettivät lopputerveiset, naapurimaiden vieraat kertoivat omista tapahtumistaan ja lopuksi kerrottiin mahdollisuudesta varata etuosto-oikeus kesän Desuconiin jos oli paikan päällä Frostissa. Viimeinen jostain syystä aiheutti taas valtavan nettikuohun, mutta ehkä en lähde sitä kommentoimaan tässä sen tarkemmin kun eihän kukaan koskaan mitään oikeasti lue silloin kun kuohutaan, huutaa vaan omaa näkemystään suu vaahdossa.
Niin joo, ja koko sunnuntai tuli pitkästä aikaa pyörittyä cosplay päällä! Tezukan Black Jack tuntui lukiessa niin hienolta hahmolta että tykästyin, ja Dezakin OVAa katsoessa myös hahmon ulkomuoto liehuvine takkeineen (..ja Akio Otsukan ääni) alkoivat miellyttää sen verran, että sain Heidin avustuksella puvun kasaan ja conissakin kerättyä perjantain ja lauantain ajan motivaatiota sen pukemiseen. Peruukit ja naamameikki ovat aina hirmu ankeita käyttää, mutta tällä kertaa cosplaykokemus oli tosi positiivinen: minut haastateltiin cosplayharrastusta käsittelevään graduun, useampi tuli pyytämään kuvaa ja muutamien kanssa pääsi käymään spontaania burgerkeskustelua aiheesta ja hahmosta. Kivaa, vois taas joskus toistekin.
Täs mä : D ja parhaat jäpät taustalla
Yhteenvetona K-18 -Frostbite toimi mielestäni erinomaisesti ja toivon, että samalla linjalla jatketaan: nyt kokeiltu rajaus vaikutti olevan juuri se, millä tapahtuma ja oikea kohdeyleisö kohtasivat. Jännästi vaikutti vähän myös siltä, että ikäjakauman lisäksi sukupuolijakauma olisi muuttunut jonkun verran ja paikalla olisi ollut ehkä n. 50:50 kumpaakin sukupuolta conien normaalin naisenemmistön sijaan. Kävijäkyselyn vastausten perusteella selvinnee! Mihinkään internetissä etukäteen kauhistelluista ikärajan haittavaikutuksista en törmännyt, en löytänyt infosta kaljahanoja ja irstainta mitä todistin tapahtumassa taisi olla Iltanyymin cosplayvalinta. Ikärajajulkistus kuohutti ja nyt Frostiin osallistuneiden etuosto-oikeus kuohuttaa, mutta muistatteko vielä sen ajan vuosia sitten kun ajatus pääsymaksullisesta conista kuohutti yhtälailla? Keskustelussa tuntuu unohtuvan, että ihan oikeasti ei ole olemassa mitään mystistä ”coninjärjestäjät”-elintä, joilla olisi velvollisuutena viihdyttää kaikkia, vaan tapahtumia tekevät ihan oikeat ihmiset jotka tekevät sellaisia tapahtumia minkä tekeminen tuntuu kivalta.
Saas nähdä miten lipunmyynnin kanssa tulee nyt käymään ja miltä kesän taas kaikille avoin tapahtuma tuntuu. Hienoa joka tapauksessa että Desucon uskaltaa edelleen tehdä koviakin linjauksia eivätkä järjestäjät aseta kasvua, kävijämäärää tai ”vuoden ykköstapahtuman” statusta todellisen kohderyhmänsä edelle.
Kesällä sitte taas uusiksi.
Järeällä tarkkuusaseella varustautunut CANONMAN ei pelkää mitään tai ketään. Petteri otti jostain syystä mun kännykällä kuvan minusta – ihan kiva että otti koska omiin kuviinsa harvemmin itse päätyy.
Kaikki on perseestä 
