SEIZON SENRYAKU
Eli sama suomeksi: koitetaas herätellä henkiin! Tässä olisi syyskausi aluillaan joten voisi hieman raapustella siitä, mitä on jo ehtinyt katsomaan ja niistä kiinnostavista sarjoista jotka vielä antavat odotuttaa itseään!
Ensikosketus syyskauteen oli Boku wa Tomodachi ga Sukunain ”nollajakso” tuossa joku aika takaperin. Sarja perustuu johonkin ranobeen enkä hirveästi pidä ranobeista animen lähdemateriaalina, mutta ainakaan tuotannosta ei vastaa tällä kertaa JC Staff… Sen sijaan puikoissa on AIC Build, jonka Ore no Imouto oli kaikesta aikaisemmasta blogiragesta huolimatta loppujenlopuksi varsin muikea sarja! Lisäksi kirjan kuvituksesta vastaa ihanista ihanin Buriki, joten silmäkarkkiakin on tarjolla. Taiteilijan kädenjälki on aiemmin kääntynyt animeksi SHAFTin Derpa Onnassa, jonka kyllä itse skippasin ihan vaan koska SHAFT.
No! Boku wa Tomodachi ga Sukunain nollajaksosta ei hirveästi jäänyt käteen, koska siinä ei tapahtunut yhtään mitään. Se on kuitenkin normaalia näille etukäteen tuotetuille mainosjaksoille, niiden tarkoituksenahan on lähinnä vain kiinnittää katsojan huomio tulevaan sarjaan ja ehkä tarjota hieman maistiaisia. Tykkäsin kuitenkin tuotantotiimin ratkaisusta käyttää puolet 20-minuuttisen jakson budjetista Senan tissien animointiin ja jättää jakso 10-minuuttiseksi.
Varsinaisesti kausi kuitenkin käynnistyi sunnuntaina Fate/Zerolla. Toisin kuin aikaisemmat Fate-animerävellykset, /Zerosta vastaa studio ufotable, jonka sovitus Nasun vanhoista Kara no Kyoukai-kirjoista oli parhautta. Tuotantoarvot ymmärrettävästi eivät ole televisioanimessa aivan yhtäjaksoista orgasmia kuin KnK:ssa, mutta sarja näyttää erinomaiselta ja Yuki Kajiura on saatu houkuteltua mukaan tähänkin. Lisäksi tarina perustuu kirjaan eikä visual noveliin, joten saattaa olla jonkinverran toivoa että sen saa sovitettua 25-jaksoiseen animeen jossainmäärin sujuvasti!
Avausjakso oli poikkeuksellisesti 50-minuuttinen, mikä Fate/Zeron tapauksessa oli erinomainen veto. Olen aiemmin törmännyt tuollaiseen tuplapitkään pilottiin JC Staffin Kamisama no Memo-choussa, joka ei oikein osannut ottaa kestosta hyötyä irti (ja sarja nyt muutenkin oli melko derppailua). /Zerossa kuitenkin saatiin hoidettua ykkösjaksossa sekä pohjustus alta pois, että kehitettyä loppuun aivan mahtava huipentuma – jos ykkösjakso olisi ollut pelkkiä toisilleen puhuvia vanhoja miehiä ja mahtavuutta olisi saanut odottaa viikon verran, ensireaktio ei olisi ollut läheskään yhtä hyvä.
/Zeron ensisijaisesti saama kritiikki lienee se, että siinä ei ole tarpeeksi tyttöjä – kaikki Mestarit tosiaan ovat tällä kertaa miespuolisia ja Saberkin on laitettu käyttämään housuja. Mielestäni tämä kuitenkin tarjoaa tuoreen lähestymistavan: kyllä niitä tyttöjä saa katsella ihan tarpeeksi muissa sarjoissa, ja miehekkyys yleensä aiheuttaa otsikossakin mainittua TIILIEN PASKOMISTA. Aloitusjakson lopussa kun Mestarit löysivät Palvelijansa ja Kajiuran mahtava soundtrack hakkaa taustalla, pulssi nousi taivaisiin, kädet puristuivat nyrkkiin ja perse oli todella vaikea pitää penkissä. Pelkästään kohtauksen ajatteleminen aiheuttaa sen, että minun pitää katsoa se uudestaan. bee är bee!
Uaaah, parhautta. Loppukohtaus tosiaan sai miettimään, että tiiliä ei ole viime vuosina tullut paskottua yhtään sellaisella frekvenssillä kuin animeharrastuksen alkupäässä. Kaiji S2:n loppapelin huipentuma oli kyllä aivan mahtava kohtaus, mutta loputon pajatsosuo ei oikeastaan herättänyt muita fiiliksiä kuin ”loppuipas se viimeinkin”. Odotan siis todella innolla mitä Fate/Zero tulee tarjoamaan! Niin ja ei siitä moestakaan tule puutetta olemaan, Waver-kuuun :3~
Waver nimittäin on Ihana Poika ja sen Riderin ääninäyttelijänä on myös viimeaikojen lempibändissäni Sound Horizonissa kunnostautunut Akio Ohtsuka (muita rooleja mm. Batou Ghost in the Shellissä ja Muumipappa!). Ihanista pojista pääseekin aasinsiltana toiseen syyskauden uutuuteen, mitä pääsin katsomaan eilen, nimittäin Kyoukai Senjou no Horizon.
Persehorisontin taustalta löytyy Sunrise-studio, joka on tehnyt sekä hyvää animea (vaikkapa joku Cowboy Bebop) että sitten vähän derpimpää mutta silti kelpo settiä (Code Geass) ja sitten jotain ihan ihme juttuja (viime kauden Sacred Seven, mitä en itse katsonut). Kyoukai Senjou no Horizon tuntuisi ehdottomasti menevän tuohon viimeiseen kategoriaan.
En tajunnut ensimmäisestä jaksosta YHTÄÄN MITÄÄN – siinä oltiin jumppatunnilla missä oli tehtävänä saada opettajatar kiinni ja puristella sen tissejä, ja ihana päähenkilöpoika tuli tunnille myöhässä koska se oli ollut ostamassa hentaipeliä. Tissejä ja perseitä oli kuitenkin luvattu ja sarja deliverasi – tuon kuvassa vasemmalla ylhäällä näkyvän hahmon tissit peräti pitivät ”boin”-ääniä aina kun ne liikkuivat. Ja tissithän liikkuivat reilusti. Saa nähdä mitä tulevissa jaksoissa tulee käymään – hahmoja on varmaan 50 ja jotain kovin eeppistä ykkösjaksossa tunnuttiin pohjustavan, mutta jaksoja on kuitenkin käytössä vain 13 joten toskin siinä ajassa ehditään kehittää yhtään mitään. Vaan eiköhän tiukkoja ihopukuja katsele ihan mielellään sen 13 jakson ajan.
Noiden lisäksi tiedossa on vielä Boku wa Tomodachi ga Sukunain ihan oikea aloitus tämän viikon lopussa, ja ensi viikolla sitten noitaminA-paikalla alkava Guilty Crown. Siitä kiinnostuin lähinnä siksi, että tehdessäni tutkimusta koulun Vocaloid-seminaarityötäni varten törmäsin Supercell-bändiin, joka ilmeisesti on vahvana taustavaikuttajana animessa – musiikkipuuhamies Ryo vastaa animenkin äänimaailmasta ja hahmodesignit taas ovat Redjuicen kynästä lähtöisin.
Tuotannosta vastaa Production I.G, jotka ovat joskus tehneet varsin hyviäkin sarjoja, ja ainakin etukäteen julkaistut promokuvat näyttävät kiinnostavilta. Ja jos sarja pettää muuten, niin tässäkin on niitä tiukkoja kumipukuja. Sarja on alkuperäistuotanto, joista tykkään lähes poikkeuksetta, mutta valitettavasti harvalle noitaminA-sarjalle annetaan tarpeeksi jaksoja kehittää hahmoja ja tarinaansa oikeasti. No, nähtäväksi jää kuinka käy.
Syntyihän sitä tekstiä näemmä taas jonkun verran, joten ehkä tänne voisi vaihteeksi taas postailla jotain vähän enemmänkin. Siihen asti!