Animen ja tapahtumien lisäksi voisi postata vaihteeksi taas musiikista, tällä kertaa kun liittyy jossainmäärin aiheeseen! Kuten K-ON-live-DVD:n arvostelussa mainitsinkin, musiikkimakuni suuntaa ensisijaisesti länsimaiseen progeen ja metalliin ja kuuntelemani japanilainen musiikki taas tapaa yleensä olla animeen liittyvää moepoppia.
Yleensä kun kuuntelen musiikkia, jämähdän johonkin levyyn hyvin pitkäksi aikaa, enkä oikein kuuntele mitään muuta kuin sitä, kunnes kyllästyn muutaman viikon tai kuukauden jälkeen ja siirryn seuraavaan. Pitkän aikaa soitossa on ollut Porcupine Tree ja nokkamies Steven Wilsonin erinomainen soololevy Insurgentes. Tuossa joku viikko tuli kuitenkin selailtua soittolistan syövereitä ja vastaan tuli melko pitkän aikaa sitten hankkimani Sound Horizonin levy Roman.
Taisin tutustua bändiin alunperin Umineko no Naku Koro Ni –animen loppukappaleen vuoksi, joka yllätti poikkeuksellisuudellaan – blastbeat-tykitystä, minun animessani?! Laulajan persoonallinen ääni herätti myös mielenkiintoni ja googlailin että mikäs mies tällainen Jimang onkaan, ja Sound Horizon-yhteys kävi sitten tässä ilmi. Roman-levy ei kuitenkaan napannut heti ensikuuntelulla, mutta kun siihen törmäsi uudelleen nyt noin vuotta myöhemmin, se iskikin aivan eri tavalla!
Sound Horizon osuukin tuonne rakastamalleni progemetalliakselille tarkemmin kuin mikään muu Japanista lähtöisin oleva bändi, johon olen törmännyt. Kyseessä on hyvin paljon hollantilaisen Ayreonin tapaan yhden multi-instrumentalistineron ympärilleen keräämä lauma artisteja, joka julkaisee tarinoita konseptilevyjen muodossa. Säveltäjä Revon tarinoita toteuttaa ja tulkitsee levyillä yleensä n. tusinan verran muusikkoja ja seiyuuita, paikoittain varsin nimekkäitäkin.
Oman perspektiivinsä tuovat myös rock-oopperamaiset live-esitykset hienoine puvustuksineen:
Siinä missä Pink Floyd ja The Who ovat julkaisseet konseptilevyjensä tueksi elokuvat, Sound Horizonin Roman-levyn tarinaa laajentaa taas mangakirja. Kuvituksesta vastaa paremmin Air- ja Kashimashi-mangoista tuttu Katsura Yukimaru, ja noiden tapaan manga onkin todella suloisen näköinen ja tuo merkittävää lisäsyvyyttä tarinaan, japaninkielisen musiikin lyyriset jipot kun sattuneesta syystä menevät kieltä osaamattomalta melkolailla ohi kun käännösten samanaikainen seuraaminen on hieman hankalaa. Sound Horizonin tapauksessa vaivannäkö kuitenkin kannattaa, koska tematiikka tuntuu olevan varsin kiinnostavaa. Roman-levyllä Hiver Laurant-hahmo etsii erilaisista itsenäisistä, mutta toisiinsa sitoutuvista syntymään ja kuolemaan liittyvistä tarinoista omaansa, ja tarinat esitetään niin eri laulajien toimesta levyllä kuin mangan chaptereina.
Laajan klassisen instrumentaation lisäksi yhtye on käyttänyt musiikissaan paikoittain Hatsune Miku- ja Junger März PROTOTYPE β-Vocaloideja. En ole oikein ajan tasalla Vocaloideista youtubekulttuurin ilmentymänä kuten suurin osa niitä fanittavista, mutta teknisenä instrumenttina ne ovat varsin kiinnostavia ja teinkin aiheesta kouluun seminaarityön jonka voisinkin julkaista blogissa seuraavaksi, oli kuitenkin opettajien mielestä vitosen arvoinen suoritus!
Pelkät ympäröivät puitteet eivät tietenkään tee hyvää levyä, vaan musikaalisestikin tähän asti kuulemani levyt ovat erinomaisia enkä jaksa uskoa muidenkaan tekevän poikkeusta. Näinkin laajatuotantoiseen bändiin vaan on hieman hankala hypätä mukaan, varsinkin kun moniulotteiset levyt tapaavat vaatia melko monta kuuntelukertaa auetakseen kunnolla.
Erinomaista settiä joka tapauksessa ja ehdottomasti tutustumisen arvoista! Loppuun vielä muutama mainio biisipoiminta:
Kaikki on perseestä 