Tuplaconitus osa 2/2

Ja sitten Animeconin kimppuun. Sinne lähteminen oli hieman Nekoconia aiemmin suunniteltu, ja olin hieman Desun jälkeen lupautunut pitämään animeaiheista puheohjelmaakin Haruhi-assburgerituksen muodossa. Turkuun on myös Espoosta huomattavasti Kuopiota lyhyempi ja nopeuskamerattomampi matka, joten reissuun ei tarvinnut lähteä yhtään niin aikaisin ja untakin sai alle sopivasti.

Tämänkinvuotinen Animecon noudatti vuonna 2009 tutuksi tullutta kaavaa – ennakkotiedotuksen ja -asenteiden perusteella odotettavissa oli täydellinen junaonnettomuus, mutta loppujenlopuksi everything went better than expected. Allekirjoitan kuitenkin täysin Mikko ”lmmz” Lammin kommentin ”pyörä oli kyllä keksitty uusiksi neliskulmaisena vähän liian monessa asiassa”.

Ennakkotiedotuksen kanssa oli ilmeisesti ollut äärimmäistä takkuamista, ja esimerkiksi vänkäri- ja lattiamajoitusinfoja oli lähetelty asianomaisille käsittääkseni vasta torstain ja perjantain aikana, mikä kuulostaa katastrofaaliselta. Itse kun lähdin alkuviikosta soittelemaan majoituspaikkaa Turun hostelleista, eioota sai arvattaen kuunnella aika monesta suunnasta ja vasta kuudes vai seitsemäs paikka tärppäsi. Jos conilta olisi kuullut torstaina että ”ei, et pääse lattiamajoitukseen” korvaavan paikan löytäminen olisi saattanut olla hieman hankalaa.

Oma kontaktini conin järjestäjiin oli onneksi ohjelmavastaava Heikki Aisala joka sen sijaan teki tehtävänsä täydellisesti ja ehkä vielä hieman paremminkin. Infoa ohjelmapaikasta sai ripeään tahtiin niin mailitse kuin irkin välityksellä ja conia edeltävänä iltana Heikki vielä soitteli ohjelmanpitäjät läpi viime hetkellä esiintulleiden kysymysten varalta. Olivat myös rakentaneet varsin näppärän ohjelmanpitäjien esityksenteko- ja esiintymisoppaan, joka oli täynnä loistavia vinkkejä vähemmän kokeneille esittäjille. Paikalla olisi ollut Desuconissakin käytettyjä Säätöyhteisö B2:n läppäreitä, mutta yliopiston omatkin tietokoneet oli juuri ennen conia päivitetty tuoreisiin ja tehokkaisiin laitteisiin ja niissä oli Logitechin hipo-presentterit joten yliopiston laitteisto oli enemmän kuin riittävää. Pisteet kotiin siis Heikille, erinomaisesti hoidettu!

Muut osa-alueet sen sijaan… kun saavuin conipaikalle, suuntasin heti hakemaan itselleni ohjelmanpitäjäkylttiä koska Heikki oli puhelimessa pyytänyt ilmoittautumaan ASAP. Infotiski oli näemmä yhdistetty narikan kanssa (?!?!?) ja odotellessani vuoroa kuulin erinäköistä variaatiota ”emmätiiä, mut on vaan käsketty seisoon tässä”, ”kyllä sen ois pitäny kymmeneltä olla täällä” hieman liian monta kertaa. Kun sitten tuli minun vuoroni, käteeni tökättiin tyhjä lappu ja käskettiin kirjoittamaan nimi (tussilla joka ei edes pysynyt lapussa). Ei tarkistettu kuka olin, ei otettu ylös että olin saapunut paikalle, joten tieto paikallaolostani kulkeutui varmaan ohjelmavastaavan korviin vasta sunnuntaiaamuna kun törmättiin kasvotusten. Anikin palautteen perusteella ”emmätiiä”-linja onkin ilmeisesti ollut tasaisen konsistentti kaikessa infosta kysytystä.

Positiivistakin conipalautetta tuolta Anikista kyllä löytyy reilusti, ja taustalla olevat failit eivät kävijälle näykään, jos ei edellytä tapahtumalta mitään. Animecon oli taas Animecon ja piha olikin täynnä ponnettomia karamellitanssirivejä ja letkajenkkoja, ja suurella massalla kyllä näytti olevan varsin kivaa ja hetken aikaa naurattikin ajatus siitä, että olen päästänyt itseni jääräytymään niin pahasti että hauskapidon jälkeen vaan murisen ja vilkuilen kaikkea sillä silmällä miten olisin tehnyt asiat itse paremmin. Sinänsä kuitenkin harmittava tilanne, että conista saavat eniten irti ne, jotka eivät edellytä siltä mitään vaan istuvat pihalla – järjestäjienkin vaivannäkö menee täysin hukkaan jos yleisö olisi saanut saman kokemuksen täysin ilman coniakin jos joku olisi pystyttänyt myyntipöytiä keskelle peltoa jossain ja sanonut sitä Animeconiksi, että ihmiset saisivat syyn tulla samaan paikkaan samaan aikaan. Olen kuitenkin varsin luottavainen että kuopiolaiset saavat puhallettua ensi vuonna hieman uutta tuulta Animeconin purjeisiin, ja pidin monesta Lassin heittämästä ideasta ”Maailmanlopun con”-esittelyssä.

Esittely onkin hyvä aasinsilta conin muuhun ohjelmatarjontaan. Ohjelmakarttaa etukäteen katsellessa oli vähän uskomaton fiilis – suunnilleen puolet conin ohjelmasta tuntui keskittyvän conintekemiseen itseensä, tulevaisuuden tai menneisyyden coneihin tai muiden conien järjestämiseen. Toinen puolisko taas ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta.  Ohjelmakartat olivat tilojen hajautuksesta johtuvan samanaikaisen ohjelman paljoudesta johtuen melko vaikealukuiset, varsinkin kun ohjelman tarkempia kuvauksia joutui etsimään lehtisen milloin mistäkin osasta. Lauantaina tuli seurattua Antti Myyrän ”Yksityinen tekee conitkin paremmin”-kapitalistiluento ja oli tosiaan varsin osuvaa asiaa – perusajatuksena se, että jos conilla olisi joku palkattu tuottaja hoitamassa asioita, ne todennäköisesti tulisi tehtyä paremmin koska kannustimena asioiden hyvin tekemiseen olisi palkansaanti myös seuraavana vuonna pelkkien olalletaputuksien sijaan. Alkuillasta käytiin vilkaisemassa myös aiemmin mainitsemani Lassi Väänäsen esittely ensi vuoden Animeconista, ja touhu kuulosti todella lupaavalta.

Sunnuntaina pääsinkin itse ääneen luennollani ”Haruhi – syvällisintä moesoopaa ikinä”. Olin aiemminkin puhunut yksittäisestä animesarjasta viime Animeconin Strike Witches-luennolla, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli pinnallisen esittelyn sijaan tarjota omia tulkintoja ja näkemyksiäni sarjan jo katsoneille niin sarjasta itsestään kuin sen menestyksen salaisuudestakin. Antiikin kreikkaan ja Evangelioniin asti päästiin, ja kokonaisuus tuntui ainakin itsestäni varsin onnistuneelta vaikkei sanottavaa ihan koko kahden tunnin ohjelma-ajaksi riittänytkään – vahvistaa vaan omaa näkemystäni siitä, että puolentoista tunnin ohjelmapaikat ovat optimaalisia, koska 45 minuutissa ei ehdi hirveästi syventymään mihinkään, mutta kaksituntinen on taas melko pitkä niin ohjelmanpitäjälle kuin yleisöllekin. Palaute esityksestä kiinnostaa kovasti, voi kommentoida niin täällä kuin anikissakin!

Oman esitykseni jälkeen siirryttiin eturiviin seuraamaan ”Animeconin perilliset”-paneelia, mihin Bakaconin Suvi Liukkonen, Traconin Mitja Mieskolainen, Neko/Animeconin Lassi Väänänen ja Desun Jussi Kari oli kutsuttu kertomaan näkemyksiään. Valitettavasti kuitenkaan paneelin vetäjä ei hoitanut hommaa kotiin kovin optimaalisesti – 45 minuuttia oli tällaiseenkin aivan liian lyhyt aika varsinkin kun puheenvuorojen kestoja eri rajoitettu mitenkään ja pohjustus siitä, miten pääjärjestäjä etsii hakaneuloja tietämättä yhtään mihin niitä tarvitaan oli vähintäänkin hämärä. Paneelissa ei oikeastaan tullutkaan yhtään mitään muuta ilmi kuin se, että coninjärjestäminen kysyy hulluutta ja olisi jonkinlaista vapaaehtoista itsensä uhraamista nuorisotyön nimissä. Olin myös ymmärtäväni joistain kommenteista, että conien perimmäinen tarkoitus olisi saada kävijät innostumaan coninjärjestämisestä. Voi olla ja toivon että ymmärsin kommentit täysin väärin, mutta paneelista jäi todella tyhmä olo.

Paneelin jälkeen coni alkoikin olla nähty ja oli aika suunnata keula takaisin kohti kotia. Kuten kaikissa tapahtumissa tänä vuonna, Animeconissakin oli varsin kivaa, mutta se johtui pitkälti conista itsestään riippumattomista asioista. Teema tuntuu toistuvan palautetta lukiessa. Joka tapauksessa, FCAC2011 oli monessa mielessä varsin sopiva joutsenlaulu Finnconin ja Animeconin vuosia kestäneelle pakkoavioliitolle, ja kuten olen aika monta kertaa jo todennutkin, odotan innolla mitä ensi vuosi tuo tullessaan!

Kategoria(t): Tapahtumat Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s