Blogissa on ollut… viime aikoina (köh) hieman (köh) hiljaista. Se ei johdu siitä, etteikö mitään blogaamisen arvoista olisi tapahtunut, vaan siitä, että viime syksynä tuli tehtyä melko vaativa sopimus, nimittäin Desuconin ohjelmavastaavuus.
Touhu itsessään ei ollut aivan niin sufferointia kuin mitä blogin täyskuolleisuuden perusteella voisi ymmärtää, mutta tekemistä oli kuitenkin todella paljon, ja silloin kun ei tehnyt jotain coniin liittyvää, taustalla tapasi olla painostava fiilis että ehkä pitäisi. Stressin taso oli melko kova ja conia edeltävät viikot tuli vietettyä jatkuvassa paniikissa siitä, mitä kaikkea tärkeää olen unohtanut ja meneekö kaikki pieleen, mutta loppujenlopuksi asiat tuntuivat järjestyvän melko mallikkaasti.
Ennen conia piti saada täytettyä ohjelmakartta. Tästä ei olisi tullut mitään jos olisi tyytynyt vain refreshaamaan sähköpostia ohjelmaehdotusten toiveessa, vaan melkoista rekrytointia joutui tekemään. Onneksi kiinnostavia puhujia löytää melko helposti, ja kun edellisvuosien ohjelmanpitäjille ja ani.musta löytyneille blogaajille (protip: laittakaa muuten kaikki joku mailiosoite jonnekin esiin! Eipä taida kyllä itsellänikään olla…) oli laittanut mailia ja osa myös vastannut takaisin, ohjelmaideoita olikin jo muutama kasassa. Avoimen ilmoittelun myötä tuli aika monta lisää, ja kun joskus keväästä aloin hahmottelemaan ohjelmakarttaa, se olikin kiitettävän täynnä. Muutamia koloja kuitenkin jäi, mutta niihin sai apuja muilta Desuconin vastaavilta (kiitos heille että kaikessa kiireessään pystyivät järjestämään ohjelmaakin!) ja pari ohjelmaa tuli pidettyä itsekin.
Lauantain alkupäivä tulikin vietettyä lähinnä juostessa ja varmistellessa tekniikkavastaavan kanssa että luentosalien laitteet toimivat kuten pitikin ja ohjelmat saatiin alkuun. Suurempia ongelmia korviini ei missään vaiheessa kantautunutkaan, ja kun muutamassa kohdassa tuli säätöä vaikkapa puuttuvien peilien tai äänentoiston kanssa, asiat tulivat kuntoon varsin nopeasti.
Alkuiltapäivästä alkoikin oma osani ohjelman järjestämisessä nk. ”jääräpaneelilla” Animeharrastus silloin ja nyt. Pöydän taakse olivat avoimella haulla eksyneet minun lisäkseni Valtteri ”Tounis” Strömsholm, Nicklas ”maxx” Nyman ja Mikko ”lmmz” Lammi (upeassa propellihattupokemonpaita-kokonaisuudessaan). Parempia puhujia en oikeastaan olisi voinut toivoakaan, ja ainoa miinuspuoli oli lähinnä rakenteessa itsessään – koska kuulijakuntakin oli todennäköisesti suurimmalta osalta tuoreampaa harrastajakuntaa, allekirjoittaneen ja Touniksen näkemykset olisivat todennäköisesti olleet suurimmalle osalle melko tuttuja joten puheenvuorot eivät menneet täysin tasapuolisesti. Vanhoilla sedillä oli kuitenkin paljon kiinnostavaa kerrottavaa, ja mielestäni näkemysero ”tää anime pitää kattoa että tietää mistä puhutaan” vs. ”viihdettä muiden joukossa päätarkoituksenaan viihdyttäminen” oli aika mielenkiintoinen konkluusio mitä en itse ollut edes miettinyt aiemmin.
Paneelin jälkeen jatkoin samassa tilassa Alkuperäinen vai adaptaatio -luennolla, jonka pakertaminen oli aiheuttanut aika kovat angstit ennen conia. Sanottavaa ei meinannut keksiä millään, oli muutama aihealue joita halusin käsitellä mutta niiden keskinäisestä järjestyksestä ei meinannut saada mitään tolkkua ja sujuvien transitioiden tekeminen aiheesta toiseen tuntui mahdottomuudelta. Conia edeltävänä torstaina powerpointista kuitenkin löytyi Slide Sorter -näkymä jolla kokonaisuuksia sai pyöriteltyä ympäriinsä ja muutaman lisäidean ja ulkoisen tuen ja ideoinnin voimalla ajatuksiakin sai raavittua kasaan vielä muutamankymmenen dian verran. Asiat loksahtivat viimeinkin sellaiseen järjestykseen mikä tuntui melko hyvältä, mitään muistiinpanoja ei ehtinyt tekemään tai harjoittelemaan. Muutamat asiat tuli varmaan sanottua useampaan kertaan sekä alun pohjustuksissa että lopun yhteenvedossa, mutta muuten olin ainakin itse esiintymiseeni varsin tyytyväinen. Sanottavaa tuntui riittävän juuri ohjeistetun 75 minuutin verran ja yleisöäkin löysi paikalle melko paljon.
Yleisöstä jäikin varmaan koko conin positiivisin fiilis. Loppulauantai meni juostessa ympäri taloa varmistellessa että ohjelma rullaa kuin pitääkin, ja ohjelmavastaavan sydäntä lämmittikin huomata että käytännössä jokainen tila oli täynnä ihmisiä yömyöhään asti (tai ainakin puolilleöin kun menin itse nukkumaan). Suurkiitos siis kävijöille siitä, että ohjelmapitäjien vaivannäköä on arvostettu!
Sunnuntaiaamu alkoi iskunoitien kuvaamisella ja kotona kun katsoin kuvat isoina koneella, sain huomata että ihmisiä kuvatessa otosten onnistumisprosenttini on edelleen siellä 1-4% tietämissä. No, ehkä se tästä…
Iltapäivästä tiedossa oli Hoothootin kanssa Päähenkilöpojat on perseestä -luento johon olin valmistautunut oikeastaan vielä kehnommin kuin lauantaiselle omalleni. Sali tuli kyllä täyteen ja puhuttavaa riitti reiluksi tunniksi, mutta jäi kuitenkin sellainen fiilis että aika paljon paremminkin sen olisi voinut vetää. Palautetta noista kaikista ohjelmista olisi kiva saada joko täällä, anikissa tai Desuconin kävijäkyselyssä, ja ohjelmavastaavan roolissa toki kiinnostaa myös miten kaikki muu ohjelma meni!
Itse en nimittäin siitä muusta ohjelmatarjonnasta ehtinytkään katsomaan mitään muuta kuin Touniksen Akiyuki Shinboon elämä ja teot -luennon, mutta se ainakin tuntui olevan juuri sellaista ohjelmaa mitä halusinkin Desuconin tarjoavan: informatiivista, hauskaa, keskeisesti animeen tai mangaan liittyvää, hieman pintaa syvemmälle menevää mutta kuitenkaan pelkän nippelitiedon viljelemiseen sortumatonta. Kaikki ohjelmatarjonta kuitenkin videoitiin ja siitä pääsee toivottavasti nauttimaan lähiaikoina.
Kiitos kaikille kävijöille ja tekijöille jotka mahdollistivat hienon conin! Lähipäivinä voisin vielä naputella blogiin jonkinlaisen ohjelmavastaavan muistilistan mihin kokoaisin mitä tästä jäi käteen, mitä kannattaa tehdä kuten minä tein, mitä ehdottomasti ei ja mitä voisi tehdä paremminkin, kenties siitä saattaa olla hyötyä jälkipolville! Nyt katsomaan lisää Ano Hanaa ja keräilemään inspiraatiota josko sitä vielä keksisi jotain puhuttavaa joko Anime- tai Traconiin.
Kaikki on perseestä 