Pikkusiskoni kaveri ei voi olla näin mainio hahmo

Ore no Imouto tuli ja meni ja aiheutti paikoittain melkoiset raget. Kaiken paskan välistä löytyi kuitenkin jonkun verran laatuakin – muutenkin kuin visuaalista sellaista. Tykästyin nimittäin pahemman kerran Kuronekon hahmoon ja toivon että vastaavanlaisia tultaisiin näkemään animessa enemmänkin!

Kuroneko esitellään sarjan toisessa jaksossa kontrastiksi Kirinolle. Siinä missä Kirino on räiskyvän ulospäinsuuntautunut ja sparkly ja rakastaa moesarjoja, Kuroneko on hillitty goottiloli jonka suosikkeja ovat sarjat joita Kirino herjaa termillä ”teen complex”. Kyseiseen termiin en ole itse koskaan aiemmin törmännyt, mutta Kuronekon metafiktiivinen lempisarja Maschera vaikuttaa jonkinlaiselta Code Geassin ja Kuroshitsujin risteytykseltä. Keskinäisestä loanheitosta ja ilmeisistä yhteensopivuusongelmista huolimatta Kirino ja Kuroneko ystävystyvät, ja suuren osan sarjasta Kuroneko pysyy taustalla, tehtävänään lähinnä välillä piikitellä Kirinolle ja näyttää söpöltä.

Aikaisemmissa jaksoissa Kuronekolla oli aina päällä täysi gothloli-gothloli-getup röyhelöillä, ruusuilla ja punaisilla silmillä höystettynä – asukokonaisuus paljastuukin sitten cosplayksi tuosta Maschera-suosikkianimesta ja Kuroneko tuntuu muutenkin ottavan sarjan hieman liian vakavissaan. Ja on sillä nimikin, Ruri Gokou, mutta sitä ei taideta mainita kertaakaan koko sarjan aikana vaan kaikki tuntevat Kuronekon tämän nettinikillä. Järkyttävän pretentious tapaus kaikinpuolin, siis.

Ysijakso kuitenkin kääntää tämän päälaelleen – Kyousuke soittaa Kuronekolle tämän ollessa kotona. Kotioloissa Kuroneko näyttääkin… täysin normaalilta, sillä onkin siniset silmät ja se vaan käyttää piilareita tavatessaan animepiirejä, se puhuu ihan eri tavalla kuin julkisessa tilanteessa, ja puhelimeen vastatessa menee hetki ennen kuin Ruri saa Kuroneko-persoonan päälle.

Vaikka kohtaus on todella lyhyt ja vaikuttaa merkityksettömältä, se on mielestäni kontekstissa todella upea – animessa harvemmin päästään kurkkaamaan muiden hahmojen kuin päähenkilön kotioloihin, ja ihmiset tapaavat yleensä olemaan kotonaan melkolailla erilaisia kuin julkisissa tilanteissa. Mikseivät siis animehahmotkin?

Kyousuken puhelu oli toisaalta muullakin tavalla merkittävä – edellisessä jaksossa Kuroneko oli ilmaissut lievän kateellisuutensa Kirinoa kohtaan kun Kirinolla on välittävä isoveli joka auttaa vaikeissa paikoissa, Kuroneko sen sijaan on kolmipäisen sisaruskatraansa vanhin. Puhelun aikana Kuroneko ja Kyousuke osoittavatkin tietynlaista yhteisymmärrystä ja molemminpuolista kiinnostusta silleen, ja Kyousuke onkin pyytämässä Kuronekoa Maschera-fanitapahtumaan kun Kirinon mölinä naapurihuoneesta katkaisee keskustelun.

Hienointa tässä on se, että keskustelu käydään tosiaan 12-jaksoisen sarjan yhdeksännessä jaksossa! Niin monessa animessa toistuva first girl always wins-mentaliteett alkaa olemaan ihan turhan kulunut yllätyksetön, joten mielestäni on tosi loistavaa ja harvinaista että romanttinen kipinä löytyy viimeinkin vasta sarjan viimeisellä neljänneksellä – varsinkin kun Kyousuken ympärillä on pörrännyt paljon muitakin potentiaalisia ehdokkaita. OreImon lisäksi mieleen ei taida edes tulla muita vastaavanlaisia tapauksia kuin Genshikenin Ogiue, ja toisaalta Ogiuen ja Sasaharan suhteessa mielestäni yksi hienoimpia juttuja olikin juuri se, että se ei ollut mikään sellanen EKAN JAKSON OPENINGISTA LÄHTIEN SELVÄÄ ETTÄ THIS IS HOW IT’S MEANT TO BE ja loppusarja sitten veivataan sitä edestakaisin, vaan realistisempi ja aidompi.. viipale elämää.

Jaksoja ei tuon jälkeen ole enää montaa, mutta Kuronekon hahmoa onnistutaan siltikin kehittämään niiden aikana varsin yllättävään suuntaan. Kun syystä tai toisesta animekerhon puheenjohtaja Saori haluaa järjestää Kyousukelle henkilökohtaiset meidohaaremibileet, Kuroneko ottaa kissankorvameidona tilanteesta kaiken ilon irti kiusaamalla Kyousukea tämän mahdollisesta sisconista… varsin päällekäyvästi.

Animen ”good endin” loppumetreillä kun Kirino juttelee Kuronekon kanssa puhelimessa, Kuroneko käyttää Kyousukesta taas termiä ”nii-san”, mikä ärsyttää Kirinoa ilmeisesti. Tähän Kuroneko kommentoi salaperäisesti ”enköhän pian kutsu häntä jollain aivan toisella nimellä” ja harjoittelee söpöjä nyaanyaa-posetuksia peilin edessä! Ihanan määrätietoista, kerrankin animetyttö joka yrittää aktiivisesti edesauttaa tykkäämistään ja ilmaisee sen muutenkin kuin hakkaamalla uhr.. kohdetta.

Kuroneko on muutenkin poikkeuksellinen hahmona ja varsinkin romanttisessa kontekstissa – siinä missä nykyanime yleensä tyytyy vaan kierrättämään tyypillisiä muotteja kuten tsundere, lapsuudenystävä, hiljainen waif, uguuretardi ja mitä näitä suosittuja nyt onkaan, Kuroneko ei sovi mihinkään valmiiseen lokeroon. Animea paljon kuluttavana Kuronekon julkiseen persoonaan toki liittyy animehahmoille tyypillisiä elementtejä, mutta nekin ovat tietynlaista Kuronekon itsensä kehittämää fabrikaatiota.

Ilmeisesti nuo sitten myöhemmissä ranobeissa päätyvätkin yhteen, ja henkilökohtaisesti uskon/toivon että fiksuin käyttö neljälle lisäanimejaksollekin olisi juuri Kuronekon ja Kyousuken suhteen syventäminen, se kun saatiin pohjustettua TV-jaksojen aikana todella lupaavasti mutta ei vielä oikein kuitenkaan mennyt mihinkään.

Harmi vaan Kuronekon puolesta että se sattui samaan sarjaan Kirinon kanssa, koska Kirino vei aika paljon Ore no Imouton nautittavuuttaa. Toisaalta ilman Kirinoa ”Kousaka Kyousuken geneerinen haaremisarja” olisi kyllä varmasti ollut vielä surkeampi esitys kuin sarja lopulta oli, sitä ei olisi Kuronekokaan pystynyt pelastamaan. Ja ehkä hahmon vahvuutena olikin juuri se, että merkityksellistä ruutuaikaa ei ollut kovin paljoa?