Ennen kuin päästän itseni irti seuraavan valituksen parissa, kirjoitan spontaanin välipostauksen jutusta, mikä on vaihteeksi tosi jees.
Kyseessä on animen oheistuote johon törmää harvemmin – sarjan musiikkien perusteella rakennettu täyspitkä livekonsertti. Useammastakin sarjasta toki riittäisi tarpeeksi monta hittisinkkua esimerkiksi character songeista, mutta K-ONin musiikkiteema luonnollisesti toimii tällaisessa kontekstissa täydellisesti.
(Jos joku ei satu olemaan tässä vaiheessa asiasta tietoinen, K-ON-fanipoikuuteni hipoo jonkinsorttista pysyvää mielenhäiriötä.)
Tykkään konserteista todella paljon, mutta musiikkimakuni noin yleensä ottaen menee hieman hutiin siitä, mitä animemusiikki usein edustaa, ja jos olen konsertissa, siellä todennäköisemmin näyttää tältä:
kuin tältä:
Mutta koska vaihtelu virkistää ja moepop on erittäin moe, viihdyin K-ON-konserttitallenteen parissa erittäin hyvin! Itse asiassa jopa kotoa käsin katsottuna itse konserttikokemus oli yksiä liikuttavimpia mihin olen törmännyt. Toki omia suosikkimuusikoita on erittäin kiva päästä katsomaan livenä, mutta kymmeniä vuosia keikoilla kiertäneistä metallikonkareista tulee hieman erilaiset vibat kuin ensimmäistä kertaa elämässään esiintyvistä parikymppisistä tytöistä jotka on heitetty 17000-päisen otakulauman eteen ja selvästä jännityksestä huolimatta suoriutuvat konsertista täydellisesti.
Konsertin avanneen Cagayake! Girlsin jälkeen seiyuut esittivät kukin hahmonsa character songin, ja tässä kohtaa konsertista olisi saanut enemmän irti mykistämällä ääniraidan – Aki Toyosakia ja Yoko Hikasaa lukuunottamatta muiden ääninäyttelijöiden laulutaidot ovat hieman kyseenalaiset, ja varsinkin Azusan ja Sawakon seiyuuiden esiintymistä parempaa laulua varmaan löytää jokaconin karaokehuoneestakin.
Visuaalinen anti sen sijaan kuitenkin toimii koska tytöt ovat söpöjä italolimekoissaan ja esiintyvät energisesti.
Välispiikkien jälkeen koko ”bändi” tulee taas lavalle pörröyukatoissa ja esittävät itse sarjassa kuultuja kappaleita.
Tuohon asti kaikki kappaleet oli esitetty taustabändin päälle laulaen ja soittimet olivat lähinnä rekvisiittaa, mutta konsertin loppupuolisko olikin sitten Jotain Ihan Muuta kun tyttöjen instrumentit saivat ihan oikeaakin käyttöä. Kappaleet kuulostivat paikoittain hieman hassuilta eikä tietenkään ole hirveän rock-uskottavaa että kitaristi vilkaisee käsiensä asennon aina sointua vaihtaessaan, mutta toisaalta tuollaiset seikat tekevät esiintymisestä todella söpöä, ja varsinkin Fuwa Fuwa Time oli todella liikuttava. Voin vaan kuvitella miten jännittävää on soittaa livenä ensimmäistä kertaa elämässään aivan täydelle salille… ja setin loppua kohti se alkoi myös näkymään.
Niin in-character. Joku vois antaa sille halin.
Fuwa Fuwa Timen jälkeen vuorossa oli encoret ja liikuttuneet kiitospuheet, ja kaksi-ja-puolituntisesta jäi kyllä todella kiva olo. Nopeasti voisi kuvitella että laulaminen ja livenä bändissä soittaminen ylittävät ääninäyttelijältä vaaditut taidot aika reilusti, mutta tytöt selvisivät hommasta todella hienosti varsin nuoresta iästään huolimatta (Tsumugia esittävä Minako Kotobuki on syntynyt loppuvuodesta 1991!).
Viisi peukkua ja stamp of approval! Suosittelen todella lämpimästi kaikille K-ONin ystäville. Blu-rayn kuvan- ja äänenlaatu on erinomainen, leikkaukset ja kamerakulmat hyviä ja muutenkin aivan loistava paketti. Ei yhtään perseestä, enkä panisi yhtään pahakseni jos myös kakkoskauden kappalesaldolla toteutettaisiin vastaavanlainen uudestaan!
ps. Aki Toyosaki on ihan vaimo, veisin kotiin
Tällaista tällä kertaa, palataan taas hetken päästä asioihin, jotka ovat perseestä! Tietyissä asioissa fanipoikaa on vaan kovin vaikea pidätellä…
Kaikki on perseestä 